Puutarhan ensimmäinen vuosi

Kun ulkona on harmaata, märkää ja koleaa, niin mikä sen mukavampaa kuin uppoutua selaamaan viime vuoden kuvia omasta pihasta, surffaamaan netissä puutarhainspiraatiota ja suunnittelemaan paperille mahdollisia muutoksia omaan puutarhaan.




Olemme asuneet nyt reilun vuoden uudessa talossamme, takana on siis yksi kokonainen puutarhavuosi. Ensimmäisenä syksynä, jo ennen muuttoa, pihaa laitettiin pikkuhiljaa kuntoon, pienellä budjetilla ja mahdollisimman paljon itse tehden. Meillä ei siis ole ollut pihasuunnitelmaa tai kaivinkonetta laittamassa pihaa kuntoon ja tasoittamassa nurmikon pohjaa. Toki kaivinkone tasoitti rakentamisen jäljiltä isot kasat ja tasasi pihan, mutta muuten piha on rakennettu itse lähes tyhjästä.



Aluksi pihasta piti tulla helppohoitoinen ja moderni, mutta kummasti se puutarhakärpänen pääsi iskemään minua. Liekö syynä taimiostoksilla käynti vai suvussa kulkeva viherpeukaloisuus, mutta syksyn mittaan innostuin pihan laittamisesta yhä enemmän ja enemmän. Seuraavana vuonna, lumen peittäessä vielä pihan, selasin puutarhablogeja, perennojen nettikatalogeja, siemenluetteloita ja suunnittelin ja suunnittelin. Jo syksyllä olin äitini avustuksella perustanut muutaman perennamaan, istuttanut marjapensaita ja kukkasipuleitakin oli istutettu sinne tänne, mutta kevättalvella taisi lähteä vähän lapasesta. Sen sijaan, että pihallemme olisi tullut helppohoitoisia havuistutuksia tai pensaita, haaveilin ja suunnittelin perennaistutuksista, omenapuista, hyötypuutarhasta ja vehreydestä.

Keväällä tehty uusi perennapenkki, havut istutettuna mutta perennat puuttuu vielä

Syyshortensiat

Keväällä valmistunut perennapenkki odottaa vielä täyttöä.

Syksyllä istutettu koivuangervo- ja seppelvarpurivistö
Heti kun sää sen salli, olin pihalla hommissa. Vauvan päiväuniaikaan sai kummasti aikaiseksi kaikkea. Kevään aikana syntyi useampi perennapenkki lisää, istutin omenapuita, tyrnipensaita, muutaman pihlajan, pensaita, havuja sekä niitä perennoja. Kaivoin maata käsin lapiolla, tein kukkamaat alusta asti itse. Samoin sorapihan reunakivet kaivoin käsivoimin, kärräsin multaa kottikärryillä ees ja taas. Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, miten ihmeessä sen kaiken sain tehtyä pienen vauvan kanssa, mutta silloin en innostuksissani osannut hidastaa tahtia. Nautin kevätilloista, kun lapsi oli jo nukkumassa mutta valoa riitti touhuta pihalla. Kevätiltojen tuoksut ja äänet ja se, kun näki edessään omien kätten työn.

Takapihalle mies rakensi pyynnostäni muutaman laatikon hyötykasveille, joihin kylvin siemenestä mm. tilliä, persiljaa, salaattia, kehäkukkia, ruiskukkaa jne. Sain isoäidiltäni ja kummitädiltäni sekä perennojen että yrttientaimia, osat taimista ostin kaupasta tai tilasin netin kautta.

Hyötypuutarhan alku, siemet jo istutettu. Taustalla kirsikkapensas ja raparperi, kummitädiltä saatuja molemmat.

Syksyllä istutetut marjapensaat ja taustalla kompostinurkkaus.

Keväällä istutetut tyrnipensaat.

Kesällä innostus onneksi hieman laantui, ehkä säiden osalta tai ihan yksinkertaisesti siksi, että kevät ja syksy ovat parasta istutusaikaa. Kesällä kuitenkin ehdin nauttia siitä, miten kaikki alkoi kasvaa. Näin miltä paperille suunniteltu visio näytti todellisuudessa, miltä perennat oikeasti näyttivät vierekkäin kasvaessaan, tai sopiko joku laji kasvuolojen puolesta paikalleen. Napsisin kuvia tehdyistä istutusalueista ja vertasin keväällä ottamiini kuviin. Vihreys oli valtava ja kasvien päästyä kasvuun, kaikki näytti niin erilaiselta.

Kuunliljat, tähtiputket ja taustalla syysleimut.



Nyt havut saaneet seuraksi myös perennat.
Syksyn koittaessa suunnittelin taas ja pihalla työt jatkuivat. Siirsin perennoja, laajensin istutusalueita ja istutin lisää pensaita, perennoja ja hedelmäpuita. Sora-alueen reunakiviprojekti saatiin miehen avustuksella valmiiksi ja muutenkin piha muuttui yhtenäisemmäksi. Istutin lisää kukkasipuleita uusiin perennamaihin ja pihavalotkin saatiin viimein paikalleen. Myöhemmin syksyllä harmittelin, kun en ollut syyskesällä kuvannut miltä piha silloin näytti. Kasvit olivat kuitenkin kasvaneet ja piha näytti rehevämmältä kuin alkukesästä.

Hyötypuutarhaa kasvimaalla ja talon seinustalla.

Autotallin sivu sai katteen päälleen.

Polku kompostin luo valmistui, samoin terassilaajennus.

Haaveilemani pilvikirsikka sisääntulon kohdalla perennoineen sekä vihreäksi muuttuneet koivuangervot ja seppelvarvut. 
Nyt, lyhyen talven jälkeen odotan innoissani taas kevättä. Osa projeteistani jäi syksyllä kesken ja lisää on päänsisällä mietinnässä. Muistikirjaan suunnittelen uusia istutusalueita, kirjaan ylös mitkä perennat pitää vaihtaa uuteen paikkaan ja suunnittelen mitä laitan hyötypuutarhaan tänä vuonna kasvamaan. Ideoita on pää täynnä. Myös kevättyöt, eli pihan siistiminen, perennojen alasleikkaus, hedelmäpuiden leikkaus, kompostin tyhjennys ja muut ns. pakolliset työt tuntuvat tässä vaiheessa mukavilta ja odotan sormet syyhyten, että pääsen pihalle touhuamaan ja tunkemaan sormet multaan. Tytärkin on niin iso, että leikkii omatoimisesti ja on hänelle hankittu omat kottikärryt, harava ja lapioita, jos hän haluaa olla hengessä mukana ja toimia assistenttina puutarhatöissä. Mitä en toisaalta ihmettelisi lainkaan, hän on aina siellä missä jotain tapahtuu. Tuleva kevät tuo kuitenkin muutoksia meidän perhearkeen, joten mielenkiinnolla odotan pääsenkö itse pihalle heti keväänkorvalla, vai joudunko tyytymään kaiken kiireen keskellä äitini apuun. Kevättä odottaen!



Ei kommentteja