Ne näkyy jo!

Päiväuniaika olisi mitä mainioin hetki tehdä to do-listalla olevia hommia, mutta aurinkoinen ja keväisen lämmin sää ulkona veti puoleensa liikaa. Nappasin kameran mukaan ja kuljin pitkin pihaa kamera kourassa kuvaamassa ensimmäisiä maasta esiin pilkottavia kasvien alkuja.

Krookukset ovat olleet pinnalla jo hyvän aikaa ja niitäkin putkahtelee esiin koko ajan lisää, mutta ensimmäiset kukkanuput ovat vasta nyt auenneet, kiitos lämpimien ja aurinkoisten kevätpäivien. Kuten viime vuonnakin, jostain syystä valkoiset aloittavat kukintansa ensin. Keltaiset, kultasahramit, vasta myöhemmin, mutta ne tuntuvat myös kukkivan aavistuksen verran pidempään. Myös muutama keltainen nuppu oli ilmestynyt yön aikana.





Maasta ponnistivat jo kasvuun lähteneet kevätvuohenjuuren alut, ne taitavat olla myös tänä vuonna niitä ensimmäisiä kukkivia perennoja. Myös kevätkaihonkukassa oli pienen pieniä lehtiä havaittavissa, mutta kehnolla kamerallani en saanut tarkennettua kuvaa tarpeeksi, jotta olisin niistä kunnollista kuvaa saanut.

Kevätvuohenjuuri
Luonnonvaraisena pihalla alun perin kasvaneet poimulehdet (jotka siirsin kukkapenkkiin, lehdet ovat niin kauniita, vaikka kukinta ei vedäkään vertoja jalostetulle kaverilleen, jättipoimulehdelle) ovat myös jo kunnolla kasvussa. Tiirailemalla lähemmin, myös idänkurjenpolvet ovat nousseet, samoin nepalinhanhikki. Myös vahvat ja sinnikkäät jalopähkämöt, oranssit päivänliljat ja syysleimut ovat jo pinnalla.

Poimulehti.

Nepalinhanhikki

Idänkurjenpolvi
Ja ennenkaikkea, viime vuonna istuttamani kiinanpioni, "Sarah Bernhard" on selvinnyt ensimmäisestä talvestaan ja pilkistää esiin. Viereen istutettu "Karl Rosenfield" ei näytä vielä tulleen pintaan, mutta odotellaan, ehkä sekin sieltä kohta ponnistaa esiin.



Harmikseni huomasin myös taas muutaman peurankellon alun. Niitä putkahtelee nyt kukkamaahan, jonne niitä en halua. Ovat tulleet saamieni kevätesikkojen juuripaakkujen mukana. Esikot ovat kauniita, mutta peurankelloja en halua vaivakseni, ainakaan tähän kukkapenkkiin johon ne sinnikkäästi nyt yrittävät. Ainakin kolme esikkoa peurankelloineen olen siirtänyt muualle, jossa ne saavat rauhassa levitä ja siementää, taas bongasin muutaman, jotka saavat myös lähtöpassin.

Ja koska perennatkin ovat lähteneet kasvuun, niin tottakai myös rikkaruohot. Vanhalla peltopohjalla kun ollaan, piha on täynnä mm. juolavehnää, rönsyleinikkiä, apilaa ja kortetta. Peltokorte ei onneksi ole (vielä) levinnyt kukkamaihin, se oli riesana viime vuonna nurmikkoa istutettaessa, mutta onneksise pysyy aisoissa nurmikonleikkuulla. Mutta juolavehnä, rönsyleinikki ja myöhemmin voikukka ovat vihollisiani. Nyt ymmärrän, miksi niin monet perennapenkkiä perustaessaan käyttävät mielellään kaupan pussimultaa.. Ainakin muutaman vuoden saa olla ilman rikkaruohoarmeijaa.

Ensimmäinen helmililja

Jaloritarinkannus oli myös noussut pintaan.

Mysteerisipulikukka, todennäköisesti joku kevätkirjotähti tai vastaava. Itse en ole istuttanut, muuttanut meille todennäköisesti saatujen kuunliljojen juurakoiden mukana.

Ei kommentteja