Kaksivuotias

Viikonloppuna meillä juhlittiin kaksivuotiasta isosiskoa. Aika tuntuu kuluvan kuin siivillä, juurihan tuo vasta syntyi ja nyt täytti jo kaksi vuotta. Vaikka sanotaanhan sitä, että juuri lapsista sen huomaa kun aika kuluu, kuin huomaamatta. Tuntuu, että siitä kun tytär oppi kävelemään ei ole kuin hetki, mutta nyt hän jo kiipeilee, pukee ja syö itse ja puhuu kuin runebergi. Vauvan synnyttyä sitä itsekin havahtui siihen, kuin tyttö on kasvanut, vaikka kovin pieni vielä onkin.


Sunnuntaina meillä juhlistettiin toisen kokonaisen ikävuoden karttumista syntymäpäiväkutsuilla, jonne oli kutsuttu lähisukulaiset. Lastenkutsujen aika ei vielä ole, ehkä muutaman vuoden päästä. Vielä pääsen helpolla, kun ei ole kuin yhdet juhlat järjestettävänä.



Tänä vuonna haastetta toi se, että lapsia oli hoidettavana kaksi samalla kun piti leipoa ja siivota. Tuntui että leipomiseenkin meni aikaa huomattavasti normaalia enemmän, kun koko ajan jonkun vaippa oli täynnä tai joku oli nälkäinen. Vauvan imetys vie aikansa, uunissa paistuvia herkkuja ei voi jättää pitkäksi aikaa valvomatta ja sillä välin touhutaapero on ehtinyt levittää mm. vauvan vaatteet laatikosta, kaikki omat lelut keittiön lattialle esteradaksi äidille ja vaihtanut vaatteensa jo kahdesti. Mutta selvisin. Ennakointi ei tällä kertaa mennyt ihan putkeen, mutta onneksi koti oli siivottuna ja tarjoilut valmiina, kun ovikello soi ja ensimmäiset vieraat saapuivat. Kiitos kuuluu myös aviomiehelle, joka auttoi niin siivoamisessa kuin vanhemman lapsen touhujen vahtimisessa, jotta sain itse vauvan imetettyä ja viimeiset leivonta- ja koristelujutut tehtyä.





Visiot juhlien koristelusta olivat isot ennen juhlia, mutta aika ei tää kertaa riittänyt kuin muutamien pompomien tekoon. Tarkoitus oli ollut tehdä jotain etukäteen valmiinksi, mutta niin siinä vain kävi, että lähes kaikki tehtiin hetki ennen vieraiden saapumista. Ensi vuonna sitten!





Tarjolla oli niin suolaista kuin makeaakin. Koska kutsuttuja vieraita oli reilu parisen kymmentä kaiken kaikkiaan, niin tarjottavaakin piti olla riittävästi. Mikään ei ole niin kamalaa, kuin jos kahvipöydässä on muutama kakunpala ristissä ja vieraiden täytyy miettiä, kehtaako ottaa ennen kuin loppuu. Pääsin testaamaan Mariannekakkua, jo kauan kokeilulistalla ollutta mustikkasuklaakakkua (Koko Suomi leipoo- ohjelmasta) ja kakkutikkareita. Vanhoja tuttuja, jo aiemmin tekemiäni olivat lihapiirakka ja juustokierteet, vilhelmiina-keksit sekä pinaattifetapasteijat.

Juhlien järjestämisessä on aina hyvät ja huonot puolensa, on kiva leipoa kaikenlaista ja nähdä toisaalta myös pitkästä aikaa niitä sukulaisiakin. Mutta kyllä koko päivä on yhtä hulinaa ja mukava on illalla lasten mentyä nukkumaan istua vaan sohvalla, kun koti on siivottu ja voi ottaa vaikka palan kakkua kymppiuutisia katsellessa.



Ei kommentteja