Hiidenportin kansallispuisto
















Vihdoin niitä lupaamiani kuvia Hiidenportin kansallispuistosta, jossa olimme retkeilemässä koko perheen voimin kesälomareissulla.
Kansallispuisto sijaitsee Sotkamosta kaakkoon, aivan Kuhmon rajan tuntumassa. Autolla Vuokatista hurauttaa noin kolme varttia ja huonompikin suunnistaja löytää perille todella hyvien opasteiden ansiosta. Me lähdimme liikkeelle Palolammen opaspaikalta, jonne opastus oli Tipasohjan kautta. Tipasoja on tuttu paikka ainakin niille (suunnistajille), jotka olivat Vuokatin MM-kisojen aikaan Kainuun rastiviikolla, samoja seutuja. Tarkempia ajo-ohjeita ja muuta infoa kansallispuistosta löytyy ainakin täältä ja lisäksi Hiidenportin facebook-sivuilta.





Koska olimme matkalla koko perheen voimin, kiersimme lyhyimmän mahdollisen reitin, jotta tytär saisi kävellä mahdollisimman paljon itse. Palolammelta lähtevää Hiidenkierrosta oli mainostettu sopivaksi myös lapsille, mutta lastenvaunuilla reittiä ei pystynyt kulkemaan. Perheen nuorimmainen pääsi siis rintarepun kyytiin ja esikoiselle otettiin mukaan lastenkantorinkka. Lyhyempi Hiidenkierros, eli 3 km pituinen lenkki kiersi sopivasti Hiidenportin mahtavalle rotkolle.






Rotkon laelta saattoi katsella alas tummavetisiin metsälampiin ja ihailla toisella puolella rotkoa kohoavia jyrkänteitä. Rotkon yli pääsi portaita pitkin ja viimeistään tässä kohtaa rinkka osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Vaikka nousua ylös rotkon toiselle puolelle ei ollut paljon ja tytär olisi taatusti sisukkaasti kiivennyt kaikki portaat ylös, ainakin äitiä hirvitti sen verran pudotus rotkon kivien päälle, että tytär istui rotkon ylityksen ajan turvallisesti rinkassa isän selässä.


















Rotkon toiselta puolelta oli hulppeat maisemat alas lammelle ja rotkoon. Meidän onneksemme myös aurinko alkoi näyttäytyä ja kauempana jyrissyt lähestyvä ukkonen meni ohitse.






Rotkon jälkeen maisema muuttui melkoisesti, kun päästiin Kovasinvaaralle, jolla on joskus aikoinaan ollut asutusta, mutta mistä nyt on enää jäljellä vain jokunen kivikasa. Kovasinvaaralta laskeuduttiin alas vanhoihin kaskikoivikoihin ennen viimeisen harjun päälle kiipeämistä.







Viimeisen harjun päältä oli komeat maisemat alas su,lammelle ja kun tarkasti katsoi, näkyi Palolammen nuotiopaikka jo täältä ylhäältä. Tytär olisi halunnut jäädä mäen päälle poimimaan marjoja, mutta pienellä houkuttelulla ja rusinoilla lahjomalla saatiin käveltyä reitin viimeiset sadat metrit takaisin nuotiopaikalle. Yllättävän hyvin tytär jaksoi kävellä ja olisi varmasti kävellyt pidemmänkin matkan, jollei hyttyset olisi sadekuuron jäljiltä kiusanneet niin paljon ja oli pakko edetä vähän nopeammin, jotta emme olisi tulleet täysin syödyksi. Kummasti tuntui siltä, että ne olivat kokoajan juuri tytön kimpussa, ja jättivät aikuiset ja vauvan rauhaan.







Esikoisen mielestä koko retken paras osuus oli tietysti loppuhuipennus eli makkaranpaisto. Ja "simakki", jota on aina pakko saada grillatun makkaran päälle. Retki ei olisi mitään ilman omaa juomapulloa, makkaraa ja rusina-askia. Eväitä oli mukana repullinen, mutta onneksi helteellä niitä ei tarvinut kantaa koko matkaa mukana, vaan eväät napattiin patikoinnin päätteeksi autosta. Helppo siis tulla lastenkin kanssa, kun mukana matkassa täytyy olla vaippaa ja muuta tarviketta.




Kokonaisuudessaan upea, käymisen arvoinen paikka ja suosittelen lämpimästi, jos on esimerkiksi Vuokatissa lomailemassa. Patikoitavaa täällä riittää vielä, joten lasten kasvettua hieman tänne palataan taatusti uudelleen kun Vuokatissa lomaillaan!


Ei kommentteja