Koko perheen kesälomareissu

Tämän kesän lomareissua mietittiin ja suunniteltiin jo pitkään ennen miehen kesäloman alkua. Määränpää, lappi, oli selvä heti alkuun, mutta minne sinne ja mitä kautta oli pitkään kysymysmerkkinä ja lopullinen suunnitelma muotoutuikin vasta viime metreillä ennen lähtöä.

Pakkasimme siis lapset ja tavarat autoon ja lähdimme Itä-Suomen kautta Lappiin. Koska auto starttasi perjantaina miehen töiden jälkeen, oli käytännön syistä järkevää yöpyä ensimmäinen yö pääkaupunkiseudulla, Espoossa. Samalla vierailimme tuttujen luona pitkästä aikaa, oli kiva nähdä ystäviä ja heidän lapsiaan ja vaihtaa kuulumisia.

Espoosta suuntana oli Imatra, jonne hurautimme lasten nukkuessa lähes koko matkan. Imatralle oli ehdittävä ennen koskinäytöksen alkua ja vähän meinasi kiire tulla. Mutta ehdittiin, vaikka parhaimmat paikat näytöksen seuraamiseen menivätkin sivusuun. Näytös oli yhtä upea kuin muistinkin, vaikka edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt aikaa ainakin kymmenen vuotta.

Imatran valtiohotelli
Joltain oli unohtunut polkupyörä..
Vaikka Imatran valtionhotellissa yöpyminen olisi ollut upea kokemus, meidän perheelle ja kukkarolle parempi vaihtoehto löytyi hiukan sivussa keskustasta, Imatran kylpylästä.



Imatran kylpylä alhaalta rannasta kuvattuna.





Paikka oli nappivalinta lapsiperheelle, suosittelen lämpimästi! Me yövyimme huoneessa, jossa oli erillinen, haitariovella eristetty alkovi, jonne lapset sai nukkumaan aiemmin. Lisäksi huoneessa oli oma, lasitetty parveke. Kylpylähotellista olisi löytynyt majoitusvaihtoehtona myös chalets-asuntoja, sekä rivitalomaisia loma-asuntoja. Huoneen hintaan kuului aamupala sekä kylpylän ja kuntosalin käyttö. Mies kävi esikoisen kanssa seuraavana päivänä kylpylässä, minä lähdin kuopuksen kanssa vaunulenkille.
Kylpylähotelli oli aivan mahtavalla paikalla, korkealla harjulla niemennokassa, josta oli komeat näkymät järvelle. Aamupalalla ulkona terassilla istuessa saattoi ihaila järvimaisemaa ja puiden takaa siintävää Imatran vierasvenesatamaa.

Imatran vierasvenesatama



Melkein heti hotellin ovelta lähti ulkoilureittejä, luontopolku ja frisbeegolfrata. Vähän matkan päästä löytyi urheilukenttä ja -halli ja keskustaan kulki "kaupunkijuna", jos halusi lähteä shoppailemaan. Ensi vuonna uudelleen, ehkä jopa useammaksi päiväksi, sillä nähtävää ja koettavaa jäi ja paljon.

Luontopolku, joka lähti melkein hotellin ovelta.



Vielä vähän kuvia koskinäytöksestä. Upean näköistä, kun vettä laskettiin padon läpi.




Vastarannalla olevat ihmiset näyttävät kovin pieniltä verrattuna kosken kuohuihin.




Meidän matka kuitenkin jatkui Imatralta kohti Vuokattia. Esikoinen simahti kuin saunlyhty takapenkille uimisen väsyttämänä ja vauva nyt nukahtaa aina kun auto liikkuu, joten pääsimme jatkamaan hyvin matkaa. Matkalla pysähdyttiin ihan extempore Parikkalan patsaspuistoon, kun se sattumalta tuli vastaan ja oltiin siitä juuri hiljakkoin luettu.



Parikkalan patsaspuiston voimistelevat miehet.
Aika karmiva paikka, vaikka hieno olikin. Meidän siellä vieraillessa aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli helle, mutta voin vain kuvitella miltä paikka näyttää koleana, pilvisenä ja sumuisena syysiltana..

Matkalla Vuokattiin pysähdyimme myös ihastelemassa kansallismaisemia Kolilla. Ensin funikulaarilla huipuille ja vielä ajelu maisemahissillä. Meidän harmiksemme sää oli pilvinen, eikä upeista maisemista saanut ihan kaikkea irti. Kolilla ehdimme vain piipahtamaan, mutta sielläkin voisi viettää useamman päivän retkeillen ja maisemia ihastellen. Pohdimme matkaa jatkaessamme, että Suomi on niin täynnä aivan mahtavia ja käymisen arvoisia paikkoja, joihin olisi niin hieno tutustua, mutta aika ei vain riitä.

Kolin kuuluisa kansallismaisema




Vuokatissa vietimme useamman päivän. Koska sää oli helteinen, kävimme  Sotkamon Hiukassa uimarannalla uimassa. Upea paikka, kauniit näkymät Vuokatinvaaralle mutta toisaalta myös kauas järven suuntaan. Meidän lapset ovat vähän liian pieniä Vuokatin Angry Birds Parkiin, mutta Katinkullan angry birdseillä varustettu leikkipaikka käytiin testaamassa, samoin Vuokattiopiston leikkipaikat. Shoppailtiin Sotkamossa ja nautittiin helteistä. Lasten kanssa reissatessa pitkät vaellukset ja lenkit vaaralla voi unohtaa, mutta mikä on toisaalta sen ihanampaa kuin katsoa vierestä kuinka tyytyväiseksi ja iloiseksi pieni ihminen voi tulla ihan vaan leikkipuistosta, hiekkarannalla pulikoimisesta tai jäätelön syömisestä? Käytiin ihmettelemässä lunta kesällä hiihtoputkessa, ehkä seuravalla kerralla mennään jopa hiihtämään, tällä kertaa ei ollut suksia mukana. Tehtiin myös päiväretki Hiidenportin kansallispuistoon, mutta se ansaitsee kokonaan oman postauksen, sen verran hieno paikka se oli.

Hiidenportin kansallispuisto
Kävimme myös jätskillä Huuskolan tilalla, jota moni on mainostanut. Ajomatkaa Vuokatista tuli vajaa kymmenen kilometriä Naapurivaaraan. Huuskolan Jäätelö, löytyy ainakin Facebookista, on tunnettu tilan omasta maidosta valmistetusta jäätelöstä. Eikä kehuja ole tullut suotta, makuja oli valita perinteisistä suklaasta, vaniljasta ja mansikasta mm. herukkaan ja salmiakkiin. Valittiin miehen kanssa heidän jäätelöannos, joka koostui kolmesta vapaavalintaisesta jäätelöpallosta, kastikkeesta kermavaahdosta ja strösselistä ja karkeista. Ja melkoisen kokoinen annos olikin! Kuumana hellepäivänä tosin ei tehnyt tiukkaa syödä suussa sulavaa jätskiä. Taaperolle riitti pienempi annos ja vaikka hän jätskistä pitääkin, reissun kohokohta oli hänen mielestään kuitenkin pihalla häkissä olleet kanat ja kukko.

Huuskolan tilan jäätelöannos




Huuskolan Jäätelö Oy
Vielä lähtöpäivänä kävimme huiputtamassa Vuokatinvaaran, mukavuussyistä tällä kertaa vain autolla.

Vuokatinvaaran huipulla.

Vuokatista matkan oli alunperin tarkoitus jatkua Saariselälle, mutta tuli muutama mutka matkaan. Pidimme tauon Sodankylässä kauppareissun ja ruokailun merkeissä ja lähdettyämme jatkamaan matkaa, auto hajosi n. 20 km Sodankylästä pohjoiseen. No, suunnitelmat muuttuivat ja vietimmekin pari seuraavaa päivää Luostolla. Huiputettiin Luosto, kaksivuotias taapero käveli itse ylös ja vielä alaskin. Huipulla syötiin tottakai eväät ja ihailtiin maisemia. Kantorinkka oli mukana, mutta sitä ei tällä kertaa tarvittu, esikoinen oli niin innoissaan kivistä ja mustikoista. Vauva kulki mukavasti rintarepussa, kuten lähes koko reissumme ajan. Hän ei tosin paljon maisemia katsellut, nukkui lähes aina.





Laskettelurinne oli melko tyhjä näin kesäaikaan.





Kantorinkka oli mukana, mutta tällä kertaa sitä tarvittiin vain eväiden kantamiiseen.


Alhaalla hiihtokeskuksessa oli hiljaista ja parkkipaikalla oli vähän eri näiköistä sakkia.
Luostolta suunta oli koti. Auto jäi Sodankylään huoltoon ja me palasimme junalla kotiin. Mukaan otettiin vain vaunut, turvakaukalo ja istuin sekä jokaiselle oma reppu, muut jätettiin sinne odottamaan, että auto saataisiin korjattua. Ehkä vähän jäi harmittamaan, että emme päässeet sinne Saariselälle asti, mutta pääsehän sinne myöhemminkin. Seuraavan reissun suunta onkin sitten Saariselkä!

Ei kommentteja