Softshellhaalari vauvalle

Yksi kunnianhimoisista projekteista on lopulta ohi, kun sain vihdoin ommeltua vauvalle softshellhaalarin syksyä varten.

Ompeluharrastuksessa yksi mukavimmista asioista on itsensä haastaminen, haastaminen kokeilemaan uusia juttuja, vaativampia kaavoja ja yksityiskohtia. Ompelutöitä, jotka vaativat vähän enemmän näpertämistä, mutta jotka toisaalta palkitsevat sitten valmiina. Tämä haalari oli juuri sellainen. Sain päähäni ommella haalarin vauvalle, osaksi siksi että halusin jotain haastavampaa kuin perusleggareiden ja t-paitojen ompelua, mutta myös osaksi siksi että nuukana ihmisenä en ollut valmis maksamaan vauvan haalarista seitsemääkymppiä vain muutaman hassun kuukauden takia. Noin pienellä ihmisellä, joka kasvaa muuten kuin rikkaruoho, käyttöikä haalarilla kun ei ole kovinkaan pitkä.




Joten metsästin kivan kankaan nettikaupasta, klikkailin myös muuta pikkutilpehööriä kuten nyöristoppareita ja neppareita ostoskoriin ja edulliset vetoketjut ja resorikankaan kävin lasten kanssa ostamassa Jätti-rätistä. Koska kankaan menekki ei ole valtaisa, sain hyödynnettyä pakan lopun ja kotiutin kankaan edullisesti. Laskin, että hintaa koko haalarille taisi kaikkinensa tulla n. 28 €, jos siis omalle työlle ei lasketa hintaa. Ja sitähän toki riitti.

Vain muutaman vetoketjun ja hupun aiemmin ommelleena haastetta tosiaan riitti. Ja koska aikaa ei ompeluun ole ikinä niin paljon, että ehtisin ommella yhdeltä istumalta näin ison projektin, haalarin valmistuminen otti aikaa useita päiviä. Tai pitäisikö sanoa iltoja, sillä lähinnä iltaisin sitä ompelin, miehen ollessa jo kotona ja esikoisen mentyä nukkumaan. Vauvahan meillä haluaa tunnetusti katsella myöhäisillan vakiohjelmat, ensin kymppiuutiset ja perään ainakin Myytinmurtajat ja mielellään samalla seurustellen.




Mutta valmista tuli! Ihan läheltä tosin haalaria ei kannata tarkastella, vilisee se sen verran virheitä. Mutta sen verran vähän, että käyttöä ne eivät haittaa, todennäköisesti ainostaan tekijänsä silmää. Koska pienin koko kaavassa oli 74 ja meidän muksu käyttää vielä kokoa 68, kasvuvaraa löytyy. No, parempi niin päin ja kohta kelit alkavat olla sen verran viileitä, että haalari täytyy ottaa jo käyttöön. Vaikka pojalla on ikää vasta reilu neljä kuukautta, istumaan olisi pakko päästä, vaikka taidot ei ihan vielä riitä, eikä tyyppi missään vauva-asennossa viihdykään. Heti kun aika on kypsä, otetaan vaunuista ratasosa käyttöön, pojalle uusi haalari päälle ja rattaisiin istumaan ja ihmettelemään. Isosisko oppi aikoinaan istumaan puolen vuoden iässä, mutta veikkaan että tämä tyyppi istuu jo muutaman viikon päästä...

Syksyn kirpeämpiä kelejä ja istumaannousua siis odotellessa.

Ei kommentteja