Arjen pyörittäjä

Kun perheessä on kaksi alle kolmivuotiasta lasta ja arki pyöritettävänä, sitä huomaa oppineensa melkoiseksi multitaskaajaksi, kuin huomaamatta. Tänään istahtaessani päiväuniaikaan keittiön pöydän ääreen aikomuksenani käyttää lyhyt oma aika tehokkaasti hyödyksi, huvittuneena huomasin mitä kaikkea voi samaan aikaan tehdä.



Kahvin laitoin tippumaan valmiiksi syödessämme lasten kanssa lounasta. Kaadoin siis jo valmiin kahvin mukiin, avasin tietokoneen taustalle hurisemaan ja maksoin muutaman laskun nettipankissa kännykällä. Tietokoneen käynnistellessä itseään (kestää muuten tuhottoman kauan nykyään..) neuloin muutaman silmukan keskeneräistä neuletyötä ja hörppäsin kahvia. Tietokoneen avauduttua kameran muistikortti sisään ja kuvia käsittelemään. Aina välissä muutama silmukka ja siemaus kahvia.

Arki tuntuu nykyään olevan kovin hektistä, vaikka lähinnä se pyörii tässä kotiympyröissä. Ei ole vielä lasten harrastuksia joihin kuskata tai aikataulujen tekemistä, jotta kaikki perheen menot saadaan sovitetuksi yhteen. Päivät tuntuvat menevän ohi silti vähän liiankin nopeasti ja illalla lasten mentyä nukkumaan ja istuutuessani sohvalle tajuan, että en saanut puoliakaan suunnittelemistani asioista tehtyä. On pyykin pesua, vaatteiden silitystä, ruuanlaittoa, lasten kanssa ulkoilua, mahdollisesti leipomista. Lasten ja varsinkin tyttären kanssa tulee luettua päivittäin monta kirjaa, (tai välillä sama kirja monen monta kertaa) piirrettyä ja maalattua, välillä muovailtua ja leivottua yhdessä sämpylöitä. Kaupassakin täytyy käydä lasten kanssa, käydä meidän ainoassa harrastuksessa eli perhekerhossa ja lisäksi nähdään samanikäisiä kavereita leikkitreffien tai puistoilun merkeissä. Kivoja juttuja, mutta monet aikaa vieviä.


Huomaan, että minusta on lyhyessä ajassa tullut mestari hoitamaan monta asiaa samanaikaisesti. Muuten arki täällä kotona tuskin edes pyörisi sitä vähää mitä nyt. Ruuanlaiton lomassa voi hyvin tyhjentää astianpesukonetta, valmistaa vauvansoseet ja alustaa sämpylätakinan. Puhelimessa puhuessa saa hyvin tarjoiltua esikoiselle välipalan, laitettua pyykin koneeseen ja koneen päälle tai vaikka imetettyä. Tai ihan vaan keräämään loputonta määrää tavaroita pitkin taloa. Tuntuu että päivisin en muuta teekään, kuin kulje ympäri taloa ja vie tavaroita ja esineitä paikasta toiseen, yleensä lattialla jaloissa pyöriviä leluja, sohvalla kieritteleviä luettuja kirjoja, miehen jälkeensä jättämiä vaatteita tai yleisesti tavaraa, jota tuntuu seilaavan kaikilla pöytätasoilla. Joskus mietin hiljaa mielessäni, miltä meillä näyttäisi esimerkiksi viikon jälkeen, jos vain jättäisin tavarat keräämättä.
Todennäköisesti kukaan ei löytäisi pian omia tavaroitaan, kun mikään ei olisi enää oikealla paikallaan. Tavarat kasaantuisivat varsinkin keittiön, eteisen ja kodinhoitohuoneen tasoille. Enää en osaisi vastata miehelle missä hänen tavaransa ovat, kun en olisi niitä enää laittanut oikeille paikoilleen.


Pienen ajatusleikin jälkeen kuitenkin aina kerään ne tavarat, joka ikinen päivä, vaikka vähän väsyttääkin. Mikään ei ole kurjempaa kuin aloittaa uusi päivä siivoamalla edellisen päivän sotkuja ja tavaroita. Minussa asuu kai se pieni perfektionisti, joka saa minut keräämään päivästä toiseen tavarat paikalleen. Pölypalloja meillä saattaa viikottaisesta siivouksesta huolimatta löytyä nurkista, mutta omaan silmään mikään ei ole sotkuisempaa kuin jokapuolella rönsyilevä tavarapaljous.
Ehkä ajatusmaailmani muuttuu vuosien myötä, mutta nyt kun vietän suurimman osan ajastani kotona, viihdyn täällä itsekin paremmin kun tavarat ovat oikeilla, omilla paikoillaan. Onko kenties muita, joita liiallinen tavarapaljous häiritsee?

Nyt kun koti on hetken (lue: päiväunien ajan) siisti, voin rauhassa juoda kahvin loppuun ja nauttia melko siististä ja hiljaisesta talosta ja ladata akkuja iltapäivää ja iltaa varten. Mukavaa keskiviikkoa!

Mieheltä viime perjantaina saamani yllätyskukat ovat edelleen kauniita.

Ei kommentteja