Kolme yötä jouluun

Kolme yötä jouluun ja minulla on kaikki kesken.
Tänä vuonna olen joutunut tinkimään aika monesta asiasta, että saan edes jotain valmiiksi jouluun mennessä. Aikaisemmista vuosista poiketen, tänä vuonna jäi ikkunat pesemättä, kaapit siivoamatta (lukuunottamatta keittiön kaappeja, jotka mies siivosi), himmelit, joulukranssit ja muut diy-koristeet tekemättä. Jouluruokaa, kuten laatikoita, en ehdi tänä vuonna itse valmistamaan kuin osan. Kotikalja, lihapullat, sinappi ja kotijuusto sentään saadan itsetehtynä joulupöytään. Ja piparit, ne tosin leivottiin jo ajoissa, itsetehdystä taikinasta. Joulumyyjäiset, muutama tilaustyö sekä edelleen (!) kesken olevat neulottavat joululahjat sekoittivat pakan niin, että kaikkeen ei vain riitä aika.




Päivisin ehdin tavallisen arjen pyörityksen keskellä harmittavan vähän tekemään joulusiivousta, neulomaan lahjoja pukinkonttiin ja askartelemaan joulujuttuja. Kiirettä pitää, kun huushollissa juuri istumaan ja konttaamaan oppinut seitsemän kuukauden ikäinen minityyppi pitää äidin kiireisenä kiipeillen vähän sinne ja tänne. Vanhempi osallistuja puolestaan onnistuu levittämään kaikki lelut ja on haukkana paikalla, jos yritän siivota kaappeja. Välillä pitää lukea Hakkaraista ja välillä laulaa joululauluja ja soittaa, välillä äiti tarvitaan assistentiksi piirtämiseen ja leikkaamiseen. Nuorempi osallistuja puolestaan seuraa minua kuin hai laivaa, ne ajat kun ei halua olla sylissä. Pelkästään pyykkikoneen tyhjentämiseen menee tuplaten aikaa, kun koko ajan joku syö puhdasta pyykkiä tai yrittää kaataa pyykkitelineen tai kiivetä kylpyhuoneen tuoliin aina kun käännän selkäni.

Iltaisin on aikaa onneksi neulomiselle, kun mies tulee kotiin ja viimeistään kun lapset menevät nukkumaan. Meille on vain yhtäkkiä muuttanut yökukkuja. Kuopus nukahtaa kiltisti unilleen, mutta herää kolmen vartin kuluttua. Ja sitä kiljumista ei kestä kukaan, jos hänet jättää yksin sänkyyn. Hätä hänellä ei ole, nykyään hän onkin päässyt vanhempien seuraan kymppiuutisten ajaksi ja joskus pidempäänkin. Ihan vain omien hermojemme säästämikseksi. Nuorimmainen haluaisi vain seurustella ja sängystä nostettua höpöttää ja päristää menemään kuin viimeistä päivää eikä väsymyksestä ole tietoakaan. Illalla se ei juuri haittaa, mutta hän heräilee öisinkin, viime yönä kolmelta ja uudelleen viiden jälkeen. Ja on kiukkuinen kuin pieni ampiainen, jos hänet jättää sänkyyn ja yrittää nukuttaa.
Yökukkumisista huolimatta hän nukkuu melko lyhyet päiväunet, lyhyemmät kuin isosiskonsa.



Toivon tosiaan, että tämä on joku ohi menevä vaihe. Mutta edellä mainituista asioista johtuen, tänä vuonna joulusiivous on suppea ja joulupöydän ruokien osalta joudutaan turvautumaan kaupan valmiisiin ruokiin. Kaikesta ajanpuutteesta huolimatta olo on kumman levollinen. Tai ehkä juuri siksi. Vaikka jouluun on enää vain kolme yötä, se kuuluisa joulustressi ei ole ehtinyt vielä iskeä. Koti alkaa olla koristeltu joulua varten, vain kuusi odottaa sisälle tuomista. Ehkä siivouksen karsiminen olikin hyvä asia, kiireestä (joka pääasiassa liittyy neulottaviin lahjoihin) huolimatta olen ehtinyt nauttia lähestyvästä joulusta. Kaappien siivous, tavaroiden karsiminen, ikkunoiden pesu ja muu suursiivous saa odottaa tammikuuhun asti. Miksi se suursiivous ylipäätään  pitää tehdä aina enne joulua, kun on sata ja yksi muutakin asiaa tehtävänä? Eihän kukaan nyt jouluna kaapissa asu, vai miten se marttojen kuuluisa viisaus meni.



Rentouttavaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille, muistakaa hengähtää joulukiireiden välissä ja nauttia joulun ajasta!

Ei kommentteja