Bloggaajien museopäivä

Taide ja historia ovat aina kiinnostaneet minua, nuorempana kolusin kaikki mahdolliset historiankurssit koulussa läpi ja harrastaessani taannoin piirtämistä ja maalaamista aktiivisesti kiinnostuin myös taiteesta yleisesti. Omasta kirjahyllystä löytyy niin historian kuin taiteen yleisteoksia, eikä minua ole vaikea taivutella vierailulle museoon tai taidenäyttelyyn. Aikaisemmin, ennen lapsia, museoissa tuli käytyä ainakin matkustellessa ja taidenäyttelyissä ihan koti-Suomessakin. Nykyään, keskellä pikkulapsiarkea, aikaa näyttelyille ei vain yksinkertaisesti ole. Aika on kortilla muutenkin ja priorisointia sen suhteen on pakko tehdä.



Joten tartuin innokkaasti mahdollisuuteen, kun Aboa Vetus & Ars Nova kutsui viime viikonloppuna joukon Turun seudun kulttuuri- ja lifestylebloggaajia tutustumaan näyttelyihin sekä nauttimaan yhdessä brunssia muiden blogikollegoiden kanssa. Aboa Vetus & Ars Nova on historian ja nykytaiteen museo, joka yhdistää vanhan Turun ja nykytaiteen hienolla tavalla. Vuodesta 1995 toiminut museo jakautuu kahteen osaan. Aboa Vetukseen, joka on maanalainen argeologinen musea, jossa on esillä keskiaikainen rauniokortteli, sekä Ars Novaan, joka on esittelee nykytaidetta ja museon omaa taidekokoelmaa. Ars Nova sijaitsee vuonna 1928 rakennetussa Rettigin palatsissa.

Bloggaajapäivän aluksi istahdimme alas syömään yhdessä brunssia, jonka tarjosi M Kitchen&Cafe, joka on viime syksystä asti toiminut Aboa Vetus & Ars Novan tiloissa. Olin ajoissa paikalla ja sain jonottaa sisään muiden innokkaiden brunssille menijöiden kanssa, paikasta on tullut hetkessä suosittu brunssipaikka turkulaisten keskuudessa. Maisteltuamme tarjolla olevaa ruokaa, en tosin ihmettele miksi. Todella hyvää ja monipuolista ruokaa ja kaiken kruunasi upea jälkiruokapöytä, jossa oli tarjolla mm. MBakeryn kakkuja. (Ja jos jollekin MBakery ei ole tuttu, kyseinen turkulainen leipomo voitti vuonna 2015 Suomen paras leipomo-kisan. Upea ja tunnelmallinen kahvila löytyy muuten Turun kauppahallista)


M Bakeryn kakut




Brunssin päätteeksi suuntasimme yläkertaan kohti taidenäyttelyä ja Minuuttitaidetreffejä. Ajatus oli vähän samantapainen kuin "speed date" -konseptissa. Oli hauska kokea vähän erilainen tapa kiertää teoksia taidenäyttelyssä, sillä kuten oppaamme Elli kertoi, useasti yhden taideteoksen edessä ihmisen tulee vietettyä vain joitakin sekunteja, ennen kuin jatkaa kohti seuraavaa teosta. Minuuttitaidetreffit haastoi istuutumaan taideteoksen äärelle pidemmäksi aikaa. Museon henkilökunta oli ennalta valinnut viisi taideteosta sekä niihin sopivan kuvauksen, mutta me emme saaneet etukäteen tietää mikä kuvaus viittasi mihinkin teokseen. Sen sijaan saimme pohtia, mikä kuvauksista sopisi meille itsellemme parhaiten. Kartoituksen jälkeen lähdimme kiertämään ennalta määrätyt teokset ja jokaisen kohdalla pysähdyimme viideksi minuutiksi keskustelemaan kyseistä teoksesta ja siitä, mikä kuvauksista sopisi parhaiten kyseiseen teokseen.


Taustalla Allan Jonesin teos. 


Kuva: Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova



Kuva: Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova


Keskustelujen pohjalta ainakin itse oivalsin saavani teoksista paljon enemmän irti. Joidenkin ohi olisin normaalisti saattanut kävellä pysähtymättä lainkaan, mutta keskustelun myötä näin itsekin teoksissa uusia ulottuvuuksia ja ehkä hieman eri valossa kuin mitä ensi silmäyksellä olisin tehnyt.

Antoni Tàpies (1923–2012): Seinäkirjoituksia, 1985, sekatekniikka kankaalle

Kuva: Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova
 Allen Jones (1937-): Snap (Time Out), 1988, öljy kankaalle




Lars-Gunnar Nordström (1924–2014): Dimensionaalinen tilanne: 1968, öljy kovalevylle SEKÄ Diptyykki II, 1972, öljy levylle.
Nämä työt olin kuvausten perusteella valinnut itselleni kaikkein mieluisimmiksi. Ne nähdessäni, en tosin ollut aivan vakuuttunut. Keltamustaharmaata teosta hetken tuijoteltuani aloin kuitenkin pitää siitä, ainkain värit miellyttävät omaa silmää.


Minuuttitaidetreffien päätteeksi tutustuimme myös keskikerroksen Madame B -näyttelyyn pikaisesti ja lopuksi pääsimme alas kellariin kiertämään keskiaikaisen Turun vanhoja kortteleita, joiden ympärille museo on rakennettu. Jos aikaa olisi ollut enemmän eikä seuraava tapahtuma ja tapaaminen olisi kolkuttanut nurkan takana, olisin jäänyt iltapäiväksi museolle kiertelemään kaikessa rauhassa. Nyt minulle jäi kuitenkin hyvä syy lähteä museokierrokselle uudelleen ja ainakin alakerran raunoihin tutustumaan tiedän meidän perheestä kaksi muutakin innokasta osallistujaa, aviomiehen ja tyttären. Varsinkin kellarikerroksen rauniot ja Luutarha-näyttely vetoavat taatusti myös lapsiin. Yläkerran brunssilla näytti olevan useampia lapsiperheitä, voisi hyvin yhdistää brunssin ja museokäynnin koko perheen voimin. Tänne siis palaan vielä aivan taatusti uudelleen!

Kuva: Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova


Kuva: Jari Nieminen / Aboa Vetus & Ars Nova



Kiitos vielä Aboa Vetus & Ars Nova vierailusta!

2 kommenttia

  1. Oli kyllä hieno tapahtuma ja myös minä päätin, että useammin olisi syytä käydä museoissa ja taidenäyttelyissä - ja ainakin AboaVetus&ArsNovaan ja brunssille vielä tämän kevään aikaan uudelleen ajan kanssa.
    Ja oli kiva myös nähdä sinua!

    VastaaPoista
  2. Oli kiva nähdä!
    Toivotaan, että minkäkin saisin aikaa järjestettyä uudelle käynnille, näin niin paljon vielä näkemättä.

    VastaaPoista