Olohuoneen "uusi" valaisin

Olen jonkun aikaa kaivannut olohuoneeseen sohvan viereen kunnon valaisinta, jonka valossa olisi hyvä neuloa iltaisin lasten mentyä nukkumaan. En haluaisi aina sytyttää kattovalaistinta ja pianon päällä olevan valaisimen valoteho ei riitä sohvalle asti.



Yhtenä päivänä päiväkahvia juodessani sain ajatuksen. Meillä on työhuoneessa majaillut oikeastaan käyttämättömänä jalkalamppu, jonka päätin nostaa olohuoneen puolelle. Ihan vaan testausmielessä, sopiiko se edes sinne. Valaisin on vanha, alunperin oman äitini nuorena ostama ja se on tainnut nähdä vuosikymmenten varrella monta kotia. Meille se päätyi muutama vuosi sitten ja viime ajat se on ollut työhuoneessa käyttämättömänä, kun sille ei oikein kunnon paikkaa ole löytynyt.

Valaisin on ruskea, ei ehkä sen värinen jonka itse ostaisin, mutta väri on ajalle tyypillinen. Valaisin taitaa olla 70-luvulta ja alkuperäisessä kunnossa. Eikä ruskeassa värissä mitään vikaa ole, viime aikoina sisustuksissa on vaan ollut hyvin paljon mustaa, valkoista ja harmaata ja niitä värejä löytyy myös meidän kodista.



Valaisin sopi kuitenkin olohuoneeseen yllättävän hyvin. Ajattelin pitää sitä sen päivän paikallaan ja katsella miten se sopii ja tottuuko silmäni siihen ja miettiä sitten, mitä sillä teen. Tyttäreni oli kuitenkin innoissaan uudesta lampusta ja kävi heti laittamassa sen päälle. Valo olikin yllättävän hyvä ja kun se oli siinä ollut päällä koko päivän ja illan, se sai siihen myös jäädä. Kävin kyllä sen aika ajoin sammuttamassa, mutta jostain kumman syystä se oli aina päällä kun seuraavan kerran kuljin sohvan ohi. Joku muukin oli tainnut tykästyä lamppuun.




Joten nyt meillä on "uusi" valaisin olohuoneessa. Sen valossa on mukava iltaisin istua neulomassa ja nyt kun lamppu on seisonut hetken paikallaan, en voi muuta kuin ihmetellä että miksi ihmeessä en tätä aikaisemmin keksinyt. Tuntuu kuin se olisi kuin tehty tuohon sohvan nurkkaukseen!

On mahtavaa, kun voi yhdistellä vanhaa ja uutta. Meidän kodin sisustus onkin melkoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Uusien Artekin, Kartellin ja Muuramen huonekalujen lisäksi meiltä löytyy vanhoja puukalusteita 40- ja 50-luvuilta, kierrätettyjä huonekaluja omasta lapsuudesta sekä kirpputoreilta ja vanhin huonekalu taitaa olla eteisen vanha tuoli, jostain 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Näistä olisi hauska koota ihan oma postauksensa, sillä osalla huonekaluista on ihan oma tarinansa siitä, miten ne ovat meille päätyneet ja mistä.



Ei kommentteja