Helatorstain koko perheen pyöräretki


Tuntuu, että viime aikoina ollaan koko perheen voimin oltu ihan liikaa vain kotona. Arki on rullannut eteenpäin samassa uomassa jo tovin, ja päivät ovat täyttyneet miehen töiden, kerhojen, omien harrastusten ja arjen pyörityksen lisäksi lähinnä pihalla puuhailusta. Viikonloput ovat kuluneet juhlien, joko kotona oman perheen kesken tai jossain muualla vieraaksi kutsuttuina. Arjessa ei toki ole mitään vikaa, mutta aina silloin tällöin yhdessä koko perheen kanssa toteutetut retket ja perheen keskinen yhdessäolo jossain muualla kuin kotiympyröissä tuo mukavaa vaihtelua. Ja auttaa taas jaksamaan siinä arjessakin paremmin, lapset kiukuttelevat vähemmän ja aikuisetkin jaksavat taas paremmin.


Kesäaikaan näiden aitausten toiselle puolelle tulee mm lampaita laiduntamaan, nyt ne olivat vielä koskemattomia ja valtoimenaan valkovuokkoja.


Helatorstai ja miehen arkivapaa tuli siis kuin tilauksesta. Jo etukäteen oltiin miehen kanssa mietitty jotain yhteistä tekemistä koko perheen voimin ja lopulta päädyttiin toteuttamaan jo pidemmän aikaa mielessä ollut koko perheen pyöräretki. Lapset ovat molemmat vielä niin pieniä, että pyörän selässä olivat vain aikuiset ja molemmat lapset istuivat pyöräkärryn kyydissä.

Mahtavan kokoinen ja arvokkaan näköinen vanha tammi oli pakko pysähtyä taltioimaan kameralle.

Thule Coaster-pyöräkärry kahdelle lapselle (ja miehen cyclocross)



Kärrynä meillä on kahden istuttava Thulen Coaster-kärry, joka on ollut kyllä jokaisen euronsa arvoinen. Sen kyydissä on kuljettu kerhoon, käyty kaupassa ja kirjastoreissuilla ja ajettu vähän pidempiäkin lenkkejä. Molemmat lapset mahtuvat sinne vielä loistavasti kyytiin ja taakse jää vielä tilaa vaikka kauppakasseille. Aluksi nuorempi lapsista kulki vauvoille suunnitellussa, kärryyn liitettävässä "istuimessa", mutta nyt molemmat lapset istuvat valjaissa.

Helatorstain pyöräretkemme kulki kotoa paikallisen kyläkaupan, Kustavintien varrella sijaitsevat Pyheen kyläkaupan kautta Mietoistenlahden Vasikkahaan lintutornille ja sieltä isoisovanhempien kautta takaisin kotiin. Kyläkaupalta ostettiin mukaan evääksi muhkeat patongit ja sämpylät ja vaikka sää ei ollutkaan yhtä aurinkoinen kuin vielä muutama päivä sitten, mukaan ostettiin myös jäätelöt.

Retken kohokohta: eväät (ja upeasti säiden kuluttama pöytä parkkipaikalla)



Joko mennään?


Eväät syötiin jo lintutornin parkkipaikalla tuulisen sään vuoksi, sillä parkkipaikka oli sopivan suojaisa. Siitä jatkettiin pyörillä kohti lintutornia. Matkaa parkkipaikalta lintutornille oli n. 700 m ja polku oli sen verran leveä, että pyörillä ja pyöräkärryllä pääsi loistavasti ajamaan. Myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla matka taittuisi. Vaikka sää oli tuulinen ja osittain pilvinen, tornin huipulta oli hulppeat maisemat Mietoistenlahdelle ja merelle.

Leveät polut, melkein metrin levyiset, veivät tornille asti.



Meillä ei ollut sen kummempia kiikareita tai kaukoputkia mukanamme, meille riitti upeat maisemat (ja lehmät) lintutornin huipulta. Kiikareilla olisi päässyt taatusti ihailemaan myös lintuja, ehkä seuraavalla kerralla täytyy ottaa nekin mukaan. Paluumatkalla tornilta ihailtiin rannalla laiduntavaa karjaa ja harmiteltiin kun ne olivat niin kaukana.


Näitä maisemia olisi voinut jäädä pidemmäkisikin aikaa ihailemaan

Ne mustat lehmät, jotka tytär bongasi heti. Varsinaisia lintubongareita tämä meidän perhe..



Kaikenkaikkiaan kilometrejä pyörällä kertyi retken aikana hiukan reilu 40 km, ihan mukava lenkki siis tuli ajettua. Mies veti kärryä perässään, joten hänelle tuli melkoinen treeni vastatuuleen ajaessa. Hänellä tosin pyöräilystä on enemmän kokemusta ja kilometrejä alla muutenkin huomattavasti enemmän kuin minulla. Mukava retki, mahtavaa että saatiin aikaiseksi lähteä ja ainakin lapsilla oli mukavaa. Eväät olivat todennäköisesti heidän mielestään retken kohokohta, mutta niin kai sen kuuluukin tuossa iässä olla. Kohteena Mietoistenlahti on loistava, tämän yhden lintutornin lisäksi siellä riittäisi katseltavaa useamman retkipäivän verran. Onneksi kesä on vasta tulossa!





Mietoistenlahti (viralliselta nimeltään kai Saarenaukko) on siis Mynämäen kunnan alueella sijaitseva noin viiden neliökilometrin kokoinen alue, joka on nykyisin Natura 2000-suojelualuetta. Alueelta löytyy yhteensä kolme lintutornia sekä Sillankarin kallio, jotka ovat tunnettuja kohteita etenkin lintubongareiden keskuudessa. Alueen läheisyydestä löytyy myös peräti 1200-luvulta peräisin oleva Saaren kartano, joka tosin nykyään toimii Koneen säätiön ylläpitämänä taiteilija- ja tutkijaresidenssinä.
Kokonaisuudessaan vierailemisen arvoinen paikka ja mahtava retkikohde myös lapsiperheille, vaikka perheestä ei varsinaisia lintubongareita löytyisikään. Lisää tietoa Mietoistenlahdesta löytyy mm Retkipaikka-sivustolta, kannattaa tutustua jos kiinnostuit.


Ei kommentteja